Mitä anarkistista on blondatussa tukassa ja punaisissa korkokengissä?

Laura Lares on kopistellut korkokengissään läpi tuotantotalouden tohtoriopinnot ja pitkän uran metsäteollisuudessa. Jos joku vielä tytöttelee Kalevala Korun nykyistä toimitusjohtajaa, hänestä se on vain hilpeää.

Miesvaltaisessa insinöörimaailmassa Laura Lareksen kaltainen ilmestys ei joka päivä kävele vastaan. Kalevala Korun toimitusjohtaja, tekniikan tohtori Laura Lares, 43, haluaa näyttää korostetun naiselliselta ja joskus jopa tyttömäiseltä.

-  Minun ei tarvitse yrittää näyttää proffalta, koska olin sitä jo kauan sitten, Lares nauraa.

Pukeutumisensa tai kasvojensa perusteella Lares ei totisesti näytä kovin vanhalta. Kokemuksen huomaa kuitenkin olemuksesta. Hän on tyyni, varma ja säteilevä.

Kun on pitkä ja haastava työura takana, voi näyttää omalta itseltään eikä tarvitse yrittää sulautua ympäristöönsä, tässä tapauksessa insinöörimaailman miehiseen stereotypiaan, Lares ajattelee.

”Jos insinööriopinnot eivät tunnu kaikkein omimmilta, juuri silloin niihin kannattaa hakea.”

EI LAURA LARES MIHINKÄÄN lokeroihin mahtuisikaan. Hän on opiskellut alun perin tuotantotaloutta Lappeenrannassa ja valmistunut sieltä tohtoriksi, mutta tehnyt pitkään töitä puunjalostusteollisuudessa. Hän on työskennellyt muun muassa teollisuustalouden professorina Lappeenrannassa ja myyntijohtajana UPM:ssä.

Äkkiseltään valinta koruyrityksen toimitusjohtajaksi tuntuu oudolta, mutta ei mennä siihen vielä. Ensin yksi kysymys: Onko tässä taas yksi sellainen tapaus, joka on ”ehtinyt ikäänsä nähden hirveän paljon”.

On ja ei, voi sanoa, kun katsoo Lareksen CV:tä. Hän on viettänyt kuusi ensimmäistä työvuottaan samassa yrityksessä, samassa tehtävässä! Vuosina 1990–96 Lares työskenteli taloussuunnittelijana Kymmene Oy:ssä. Ei tarvitse siis heti uran alussa olla poukkoilemassa jonnekin tai yletä, mutta silti ehtii, Lareksen esimerkki näyttää.

Mutta CV ei kerro aina koko totuutta. Tuon kuuden vuoden aikana Lares sai kaksi lasta ja teki äitiyslomilla lisensiaattityötä ja väitöskirjaa.

-  Olin niin nuori ja innokas, että tunsin muiden ehtivän vaikka mitä, kun olen vuoden poissa. Ja koin myös tarvitsevani jotain älyllistä haastetta.

OK, TEHOPAKKAUS SIIS. Mutta Lareksen kanssa toimiessa huomaa, mistä se tehokkuus tulee: keskittymisestä. Lareksen keskittynyt läsnäolo kiinnittää paljon enemmän huomiota kuin naisellisuuden korostaminen. Kännykkä on kiinni, aivan kuin silloin, kun yritin soittaa hänelle aiemmin samalla viikolla. Silloin se tuntui harmilliselta, mutta nyt ymmärrän: Lares haluaa keskittyä juuri siihen ihmiseen, kenen kanssa hän on kulloinkin puheissa. Ja samassa tilassa istuessa se tuntuu mukavalta.

- Nuorempana tehokkuuden tunne tuli tavoitettavuudesta, nykyään läsnäolosta.

Yksi asia keskeyttää kuitenkin haastattelun: Lares pyytää heti tapaamisen alussa anteeksi, että haluaa käydä kesken kaiken antamassa syntymäpäivähalauksen 50 vuotta täyttävälle, juuri naimisiin menneelle kollegalleen.

Se sallittakoon. Kuulostaa sellaiselta esimieheltä, jonka alaisuudessa itsekin voisi toimia.

LAURA LARES PÄÄTTI AIKANAAN hakea opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun, koska halusi pysyä kotipaikkakunnallaan. Lukion opinto-ohjaajan mielestä insinöörin ammatti ei oikein sopinut tytölle – arkkitehdin ehkä juuri ja juuri – mutta Laresta se ei haitannut.

Ensimmäisen vuoden perusmatikat ja -fysiikat sen sijaan haittasivat. Peruskurssit tuntuivat raskailta ja epäkiinnostavilta. Vasta kun varsinaiset ainekurssit alkoivat, nuori nainen tiesi olevansa oikeassa paikassa.
- Kannattaa muistaa, että tekniikan alan ammatit ja matematiikka ovat eri asioita, Lares sanoo.

Toisin sanoen, diplomi-insinöörin työ on harvoin täsmälleen sitä, mitä TKK:lla opiskellaan. T-Median opiskelijatutkimusten mukaan varsinkin naisopiskelijat tuppaavat takertumaan omaan opintoalaan eivätkä uskalla hakeutua töihin, jotka eivät täsmälleen vastaa omaa koulutustaustaa.

Lares uskalsi hakeutua täysin uudelle alalle, tosin hänen mielestään hyppy UPM:stä Kalevala Koruun ei ollut mikään loikka vaan ihan tavallinen askel. Sitä paitsi juuri tekniikan tohtorin tutkinnon vuoksi hänet tehtävään valittiinkin.

AI MITÄ YHTEISTÄ ON pienellä käsityö- ja muotoilualan yrityksellä ja insinööriosaamisella? Ainakin se, että Kalevala Koru on metalliteollisuusyritys.

”Teknillisessä korkeakoulussa opitulle analyyttisyydelle, logiikalle ja systeemiajattelulle on käyttöä joka päivä kaikessa bisneksessä ja ihmisten kanssa toimimisessa.”

- Toki tämä on myös muotoiluyritys. Mutta eivät ne haasteet tule luovuuden puutteesta – sitähän riittää. Vaan siitä, että osaamisen pystyy tuotteistamaan, konseptoimaan ja prosessoimaan. Että tuotannonohjaus ja logistiikka toimivat.

Ja juuri niitä asioita Lares on opiskellut. Laresta ei kuitenkaan headhuntattu toimitusjohtajan tehtävään. Kenellekään muulle ei olisi tullut mieleen hakea ihmistä Kalevala Korun johtoon UPM:n myyntijohtajan paikalta.

-  Itse koin valaistumisen hetken, kun näin tämän työpaikkailmoituksen.

Työpaikassa yhdistyivät kaikki asiat, joita Lares oli alitajuisesti halunnut isona tehdä.

-  Saan käyttää vanhaa osaamistani, mutta myös oppia uutta.

Siinä tuli taas yksi asia, joka on auttanut Laresta uralla eteenpäin: halu tehdä asioita, joita ei vielä osaa. Pahimmillaan siinä mokaa, parhaimmillaan oppii. Yleensä molempia.

Lareksen oppi alaisilleenkin on, että turha murehtia, jos kaikki ei onnistu, joku asia onnistuu varmasti.

- Vaikka 99 prosenttia sujuisi hyvin, jotkut kokevat yhden epäonnistuneen prosentin nollaavan kaiken onnistumisen, Lares harmittelee.

Lareksen mielestä armeliaisuus itselle ei ole laiskuutta, vaan tehokkuutta ja asioiden asettamista oikeisiin mittasuhteisiin.

Lares tekee niin kuin opettaa. Hän on asunut eri paikkakunnalla kuin lapsensa, mutta ei tunne siitä syyllisyyttä.

-  En halua rasittaa lapsiani huonolla omallatunnolla. Uskon, että tyytyväinen äiti on hyvä äiti.

JA EPÄTAVALLINEN INSINÖÖRI on hyvä insinööri. Eli jos insinööriopinnot eivät tunnu kaikkein omimmilta, juuri silloin niihin kannattaa hakea, Lares väittää. Mitähän se sitten tarkoittaa?

Taas Lareksen oma tausta toimii hyvänä esimerkkinä. Hän rakasti lukioaikana tarinoita ja kieliä, mutta päätyi kuitenkin opiskelemaan tekniikkaa. Päätökseen vaikutti se, että sukuun kuului muitakin insinöörejä ja ala tuntui siksi tutulta. Juuri se ilmeisin ”mittatilausammatti” – joka Lareksella itsellään olisi todennäköisimmin ollut suomenkielen opettaja – antaa hänen mukaansa vähemmän kasvun ja oppimisen mahdollisuuksia.

-  Sitä paitsi, omat intohimon lähteet ovat ammatissa hyviä sivujuonteita. Johtajan työssä olen joka päivä kiitollinen tuotantotalouden opeista, mutta työ on mitä suurimmassa määrin viestintää ja tarinankerrontaa.

Valitessaan tekniikan opinnot Lares uskoi aluksi joutuvansa luopumaan paljosta, mutta kävikin päinvastoin. – Teknillisessä korkeakoulussa opitulle analyyttisyydelle, logiikalle ja systeemiajattelulle on käyttöä joka päivä kaikessa bisneksessä ja ihmisten kanssa toimimisessa, Lares sanoo.
Ei ole harvinaista, että eri ammattikuntien edustajien työskennellessä yhdessä diplomi-insinööri on se, joka toimii ”tulkkina” ja yrittää sovitella erilaisia näkemyksiä loogiseksi kokonaisuudeksi.

EMPATIA, KYKY ASETTUA toisen asemaan on iso osa johtajan työtä. Siinä Lares tuntuu olevan hyvä. Ja se lienee karjalaiselle, ulospäin suuntautuneelle naiselle osa luonnetta, mutta kyllä hän on sitä opiskellutkin. Hankalassa tilanteessa Lareksen tuta-tutkijan rooli astuu esiin ja hän alkaa analysoida tilannetta ikään kuin ulkoa päin.

-   Tunteita ei voi johtajana välttää, mutta niitä voi analysoida ja yrittää jalostaa niistä vähemmän vahingollisia.

Lareksen mielestä johtaminen on synonyymi vaikeille asioille.

-   Ei helpoissa päätöksissä tai yksimielisissä tilanteissa johtajaa tarvita.

Erinomainen neuvo sille, joka miettii, onko minusta johtajaksi, vai onko se liian vaikeaa. Kyllä, se on vaikeaa, mutta sen kuuluukin olla. Ja se on vaikeaa kaikille muillekin.

Lares tuntuu tosissaan miettineensä roolejaan, kuten nyt insinöörinä käsityöläisyrityksen johdossa ja naisena insinöörimaailmassa. Siksi hän tuntuu olevan niin sinut itsensä kanssa. Ja kuin apteekin hyllyltä, valmiiksi mietittynä tulee myös neuvo diplomi-insinöörin uraa aloitteleville: ”Kuuntele itseäsi. Älä kutista itseäsi tai aseta johonkin muottiin. Ei haittaa, vaikka muut sitä yrittävät, silloin siitä tulee vain huvittava kasku. Jos teet sen itse, siitä tulee tragedia.” Enää pitäisi soveltaa käytäntöön!

HAASTATTELUN LOPUTTUA LARES siirtyy työpöytänsä ääreen jatkamaan Tekes-hakemuksen pyörittämistä Excel-taulukossa. Paperi pitäisi saada lähtemään ennen samana päivänä alkavaa lomaa. Mutta se ei stressaa, sillä taulukkoa pyörittäessä hänen sisäinen insinöörinsä on innoissaan. Sitä tehdessään hän unohtaa kaiken muun. Keskittyy.

Lareksen työpöytä on korkea kuin baaritiski. Sen alla on satulatuoli, vaikka siinä Lares ei juuri istu. Hän seisoo, vaikka jalassa ovat ne punaiset korkokengät.
- En minä muilla osaisi enää kävelläkään, Lares nauraa.

Silmät ovat jo nauliutuneet ruutuun. Mikään – edes ympärillä häärivä valokuvaaja – ei häiritse hänen keskittymistään.

Terhi Upola